Ystäväni kehoituksesta päädyin vuodatuksen sivuille vuodattelemaan. Taitaa elämässä tapahtua jo niin runsain käsin, ettei ystävien korvat riitä kuuntelemaan..Ei vaineskaan. Kyllä riittää ja en pidä itseäni ruikuttajana.. Enhän ;0)

Eli elämäni lähtötilanne. 36v avioliitossa (onnettomassakin) ja kahden ilopillerin äiti. Toinen 10v kiltti poju ja toinen 14v. Aspergeristä kärsivä teinityttö. Siinä on perheessä yhdistelmää. Isä tappelee tyttären kanssa ja tytär vihaa isäänsä kuin ruttotautista. Isä vinkuu mulle, että pitäisi puuttua.. No siinä soppaa kerrakseen.

Ystäviä mukava määrä ja osa kivoja ja osa narsistisia "pissiksiä", joita olen itseasiassa karttanut viime aikoina.Blokannut mesestä pois jne. Olisiko syytä? On jos haluaa säilyttää omaa mielenterveyttään. Kai itsekin olen pissis ainakin ulkoisesti, mutta en elvistele... HUh pois se minusta. Onneksi on noita hyviäkin ystäviä AITOJA ja ihmisiä. Niiden kera jaksaa tätä elämää..

Harrastelen monenlaista. Kuntosalia, juoksua, vesijuoksua, rullailua ja kaikkea mahdollista missä saa liikkua. Ah ihanaa. Niitä liikuntafriikkejä. Vaikka osaa tässä rennostikin olla. Kuten nyt. Kirjoittelen teille te ihanat ihmiset..Mutta palaillaan tässä alkaa se touhuvarvas pakottamaan.